KKO:1984-II-110
- Asiasanat
- Tuomari - EsteellisyysMuutoksenhaku - MuutoksenhakuoikeusVesilaki - Vesioikeudellinen rikosasia
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 83/756
- Taltio
- 773
- Esittelypäivä
Päätökseen, jolla HO oli todennut KO:n lautamiehen esteelliseksi ja palauttanut asian alioikeuteen siellä ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi, voitiin valituslupaa pyytämällä hakea muutosta KKO:lta OK 16 luvun 3 §:n 3 momentissa olevan kiellon estämättä.
Syytteessä oli vaadittu rangaistusta vesilain säännösten rikkomisesta laittoman patoamisen takia. KO:n lautamiehenä oli toiminut henkilö, jonka omistamaan tilaan kuului alue siitä vesijätöstä, jonka kosteusolosuhteita syytettyjen oli väitetty toimellaan vaarantaneen. Koska lautamiehellä oli OK 13 luvun 1 §:n tarkoittama osa asiassa, hän oli esteellinen toimimaan tuomarina jutussa siitä huolimatta, ettei häntä ollut siihen asianomistajaksi haastettu.
Koska esteellisen lautamiehen ei havaittu vaikuttaneen oikeudenkäyntiaineistoon tai sen kirjaamiseen ja kun kaikki syytetyt olivat valittamalla saattaneet jutun kohdaltaan kokonaisuudessaan hovioikeuden tutkittavaksi, HO:n ei olisi tullut tuon KO:n tuomiovirheen perusteella asian KO:een palauttaen vetäytyä tutkimasta juttua.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän ja vesihallituksen syytteestä Tammelan KO p. 20.12.1982 oli lausunut selvitetyksi , että syyttäjän vastapuolina olevista 113 henkilöstä muut kuin A olivat ilman laillista oikeutta vuosina 1979 - 1980 rakentaneet patoja Koijärven lasku-uomaan, mistä toimenpiteistä oli saattanut aiheutua sellainen vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu järven vedenkorkeuden muutos, että se sai aikaan vahinkoa tai haittaa toisen maalle, B lisäksi 30.5.1980 tehnyt haittaa virantoimituksessa olevalle virkamiehelle. Tämän vuoksi KO oli, samalla kun 12 syytettyä oli jätetty nuorina henkilöinä rangaistukseen tuomitsematta, soveltamiensa lainkohtien nojalla tuominnut muut syyttäjän vastapuolet paitsi A:n vesilain säännösten rikkomisesta ja B:n lisäksi haitanteosta virantoimituksessa olevalle virkamiehelle sakkorangaistuksiin ja velvoittanut heidät suorittamaan vesihallitukselle vahingonkorvausta. Lisäksi oli annettu lausunto todistajanpalkkioiden korvaamisesta valtiolle.
Syyttäjä oli hakenut muutosta KO:n päätökseen ja vaatinut 3 syytetylle tuomittujen rangaistusten koventamista ja kaikkien jutussa tuomittujen rangaistusten korottamista. Lisäksi syyttäjä oli uudistanut KO:ssa A:ta vastaan esittämänsä syytteen.
Vesihallitus oli vaatinut, että edellä tarkoitetuille kolmelle syytetylle tuomittavia rangaistuksia mitattaessa tuli ottaa koventamisperusteena huomioon heidän rikollisen toimintansa suunnitelmallisuus, sekä uudistanut KO:ssa esittämänsä korvausvaatimukset yleiskustannuksista, koroista ja oikeudenkäyntikuluista.
Kaikki syytetyt olivat ensisijaisesti vaatineet, että juttu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana jätettäisiin tutkimatta ja että KO:n päätös kumottaisiin myös sillä perusteella, että KO:n lautakunnassa istui juttua ratkaistaessa esteellinen lautamies. Toissijaisesti syytetyt olivat vaatineet, että syytteet hylättäisiin ja heidät vapautettaisiin kaikesta korvausvelvollisuudesta jutussa.
Turun HO p. 22.9.1983 oli lausunut seuraavaa:
Maanviljelijä H oli KO:n lautamiehenä osallistunut jutun ratkaisemiseen. H oli siihen aikaan, kun syytettyjen oli väitetty syyllistyneen vesilain säännösten rikkomiseen, omistanut Forssan kaupungin Kokon kylässä Hakalan tilan RN:o 6:9 ja Niemen tilan RN:o 1:69. Syytettyjen oli väitetty ryhtyneen Koijärven lasku-uomassa toimeen, joka oli saanut aikaan toisen vesialueelle tai maalle vahinkoa tai haittaa. H:n tilat sijaitsivat alueella, jonka kosteusolosuhteita syytettyjen oli väitetty toimellaan vaarantaneen.
Vesilain 1 luvun 15 §:n säännöksellä suojattiin muun muassa omistajan oikeutta toisen toimesta vesiolojen muutoksella aikaansaatua maa-alueen vettymistä ja sen kautta matkaansaatettua viljelyksen vaikeutumista vastaan. Maa-alueen omistajalla oli oikeus vaatia rangaistusta hänen omaisuuteensa kohdistuneesta, vesilain 1 luvun 15 §:n ilmenevän kiellon rikkomisesta.
Se, jolla oli oikeus esittää rangaistusvaatimus, oli jutun asianosainen riippumatta siitä, oliko hänet haastettu asianosaiseksi juttuun, tai siitä, halusiko hän esittää vaatimuksia jutussa. Asianosainen ei voinut toimia tuomarina omassa asiassaan. H oli esteellinen toimimaan KO:n lautamiehenä tämän jutun käsittelyssä. Sen vuoksi HO oli poistanut KO:n lausunnot esitetyistä vaatimuksista ja palauttanut jutun KO:een siellä ilmoituksetta tapahtuvaa uutta, laillista käsittelyä varten.
KORKEIN OIKEUS
Virallinen syyttäjä pyysi valituslupaa ja vaati HO:n päätöksen kumoamista ja jutun palauttamista HO:een. Valituslupa myönnettiin. Syyttäjän vastapuolet antoivat heiltä pyydetyn vastauksen.
KKO p. lausui perusteluinaan:
Virallinen syyttäjä on KO:ssa väittänyt syytettyjen ryhtyneen Koijärven lasku-uomassa toimeen, josta on aiheutunut toisen maalle vahinkoa tai haittaa. KO:n lautamiehenä jutun ratkaisemiseen osallistunut maanviljelijä H on siihen aikaan, kun syytettyjen on väitetty syyllistyneen vesilain säännösten rikkomiseen, omistanut Forssan kaupungin Kokon kylässä Hakalan tilan RN:o 6:9, johon kuuluu alue Koijärven vesijätöstä.
Vesijättöalueen omistajana H:lla on ollut oikeus vaatia asianomistajana rangaistusta vesilain 13 luvun 1 §:n perusteella samoin kuin vahingonkorvausta. Siitä huolimatta, että H ei ole käyttänyt jutussa asianomistajan puhevaltaa eikä häntä ole asianomistajaksi haastettu, hänellä on ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n tarkoittama osa siinä asiassa. Näin ollen hän on ollut esteellinen toimimaan jutussa tuomarina.
Kaikki syytetyt ovat valittamalla saattaneet jutun kohdaltaan kokonaisuudessaan HO:n tutkittavaksi. Asian oikeudenkäyntiaineisto on myös ollut suurelta osin riidatonta, eikä asiakirjoista ilmene, että H toimimalla asian käsittelyn yhteydessä lautamiehenä olisi vaikuttanut oikeudenkäyntiaineistoon tai sen kirjaamiseen. Tästä syystä ei ole odotettavissa, että oikeudenkäyntiaineisto jossain asiaan vaikuttavassa kohdassa muuttuisi juttua uudelleen alioikeudessa käsiteltäessä.
Koska HO olisi voinut ratkaista jutun syytettyjen osalta kokonaisuudessaan uudestaan eikä oikeudenkäyntiaineiston muuttumismahdollisuutta voida havaita, HO:n ei olisi tullut H:n esteellisyyden perusteella asian KO:een palauttaen vetäytyä tutkimasta juttua.
Edellä lausumillaan perusteilla KKO kumosi HO:n valituksenalaisen päätöksen ja palautti asian HO:een, jonka tuli ottaa sen ilmoituksetta lain mukaan käsiteltäväkseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Takala, Riihelä, af Hällström ja Lindholm